Mie romahan

Nimittäin syntymäpäivä stressistä. Olen kirjoittanut tapani mukaan kakuntäytteestä aina vieraslistaan asti kaikki ylös, mutta mikään ei tunnu auttavan ennenkuin virallinen päivä on pulkassa ja minä saan huokaista helpotuksesta romahdettuani sohvalle jalat ylhäällä. Tein itse kutsukortit, se on vaan niin ihanaa näpertelyä, sekä mielestäni paljon mukavampi kutsu kuin tekstiviestillä taikka fb.n kautta kutsuttaessa. Noh, sekin ottaa jo päähän kun en löytänyt haluamani väristä kartonkeja korttiin, jonkavuoksi jouduin ottamaan tylsän värin, jonkavuoksi sitten taas korteista tuli enemmänkin hääkutsun näköiset.... Mutta eikös hääkutsut ainakin ole yleensä hienoja? Seuraavaksi huomasin laskeneeni korttien määrän väärin jolloinka niitä pitää mennä ostamaan lisää, sekä kirjoitta kutsut loppuun.

 Käytiin metsästämässä Milan 1-vuotis mekko ja taidettiin EHKÄ jopa löytää se oikea ensiyrittämällä. Miten voi mekonkin valitseminen olla niin hankalaa! Toisaalta kelpaisi klassinen ja pelkistetty, mutta kun on sentään 1-vuotis syntäreistä kyse, pitäis toisaalta olla jokin oikean hieno sekä näyttävä. Valitsemani mekko ei mitenkään näyttävä ole, mutta mielestäni erittäin kaunis sekä sopii Milan silmien väriin..hih! Piste iin päälle olisi panta isolla valkoisella rusetilla - tiedättekö mistä löytäisin? Sitten pitäisi myöskin päättää omat vaattet..huoh.

 Sitten kakkuun, ajattelin tehdä sen myös itse. Suunnittelin ensin kaksikerroksista, mutta meillä on niin paljon vieraita, että pakko jakaa porukka kahtia. Minun puolen sukulaiset ensin ja illemmalla miehenipuolen suku. Eihän se olisi kivaa ettei jälkimmäinen porukka näkisi kynttilän puhalusta, sekä joutuisi syömään ns.rääppeet. Olen siis tullut siihen tulokseen, että teen molemmille vierasporukoille oman kakun kynttilöineen, jolloinka kaikki näkevät kokonaisen kakun, sekä kynttilän puhalluksineen. Tein kakusta koeversion äidilleni sillä hän valmistui juuri. Greate job mom! Kakku ei ole sen värinen millainen Milan kakusta tulee, eikä koristeetkaan olleen sitäluokkaa mitä haluan 1-vuotis kakkuun. Tässä testissä halusin tietää, miten sokerimassa käyttäytyy ja erityisesti miten vaikeaa se onkaan laittaa. Yllätyksekseni sain huomata, että helppoa se olikin! Ruusut ja kirjaimet ostin ihan kaupan tekeminä, mutta perhoset tein muotilla, marjoihin laitoin vielä hiukan ströselin murua. Tästä innostuneena olen myös harkinnut jopa kondiittorin oppisopimuspaikkaa, jonka jonkin aikaa sitten lehdestä bongasin! Olen tätä tekstiä jo viikonpäivät kirjoitellut pieni pätkä kerrallaan. Mila ei anna aikaa ja kun vihdoin saan hänet unille en jaksa keskittyä mihinkään muuhun kuin hengittämiseen. Meillä nukkumaanmenot täyttä helvettiä tällä hetkellä, sekä kiukuttelu kausi on huipussaan, asiaa ei auta että isäntä kolmatta viikkoa työreissussa jolloinka me neidit kuikutellaan kaksistaan minkä keretään, ilma ketään joka tulisi väliin. Onneksi isäntä tuli eilen jo kotiin, ja saa jopa hetken ollakkin täällä Turun päässä, ennen seuraava reissu tulee kohdille.