äiti ja isi ne yhteen soppii

Ajattelin kertoa teille miten minun ja Akin tiet kohtasivat. Älkää kuitenkaan haukkoko henkeänne, tämä ei ole rakkaus tarina! Vuonna 2010 olin kuin paita ja peppu silloisen luokkakaverini Ellan (osa nimistä muutettu) kanssa, oikein henkeen ja vereen kyllä te tiedätte. Silloin annettiin tien ..ja ehkä alkohoinkin viedä. Hänen lapsuudensa ystävä Janne vinkkasi viereisessä talossa olevan pippalot. Meikkiä kilokaupalla naamaan, hame niin ylös kuin kehtaa ja eikun menoksi! Janne kertoi myös isännän olevan sinkku, katselin häntä päästä varpaisiin pitkin iltaa mutta enpä sanonut juuta enkä jaata.  Päivät ja viikonloput kuluivat samaan tyyliin, juoden ja juoruillen. Päädyimme kuitenkin aina samaan paikkaan juomaan, sen ensimmäisen vierailun jälkeen.

Nyt täytyy häpeäkseni myöntää, etten tarkkaan ottaen muista ihan täysin mistä kaikki sai alkunsa, mutta jossain kohtaa päädyimme antamaan toisillemme sen kutkuttavan ensipusun! Kyseisenä iltana jolloin pusut vaihdettiin, hän tuli minut pysäkille saattamaan ja pyysi minut seuraavaksi päiväksi kahville. Minua ei ole kukaan poika/mies pyytänyt kahville joten suostuin, yhdellä ehdolla - hän pyytäisi aamulla uudemman kerran jos vielä muistaa krapulansa läpi mitä on illalla ehdottanut. Aamu valkeni, ja tunnit matelivat, eikä viestiä kuulu. Kunnes puhelin pärähti hikisessä kämmenessäni niin että meinasin sydänpysähdyksen saada! Ja arvatkaa keneltä se viesti oli, no siltä isännältä! Aki kertoi ensimmäisessä lauseessa muistavansa kaiken oiken hyvin ja toisti vielä kahvittelu kutsun olevan voimassa. Kamala sitä punastumisen määrää...

Saatiin sovittua kahvittelu samalle päivälle, hän hakisi minut kun uskaltaa autonrattiin hypätä. En ole eläissäni jännittänyt niin paljon kuin silloin häntä odottaessa, kysyin vielä puolituntia ennen noutoa äidiltäni olisiko mahdollista, että tässä ajassa olisi vaikka mahatuti iskenyt kun en millään olisikaan viimetipassa uskaltanut lähteä. Ennen pitkään hän kuitenkin saapui, Janne mukanaan.  Janne jäi melko pitkäksikin aikaa asustelemaan Akille, kunnes saimme hänet lopulta suhteemme pidemmäelle edettyä menemään omaan kotiinsa. Kolmistaan siinä sitten istuimme kahvipöytään ja kiusaantunut hiljaisuus oli melkoinen, kunnes Janne sanoi kovaan ääneen "Aki on siivonnut täällä melkein hammasharjalla kaikki paikat kun sä sanoit tulevas!" Aki ehtisi myös kaataa kahvin kuppeihin, kun vasta tajusin sanoa etten juo kahvia. Awkward! Loppuajan sielä ollessani pelasin Jannen kanssa Lego Indiana Jonesia pleikkarilla Akin meitä kannustaessa. Että näinkin romanttinen alku meillä, mutta tässä ollaan - yhteinen lapsi ja ensikuussa tulee 4vuotta täyteen.

äitistä vaan

Paloja sieltä täältä: Olen ketä haluaa kaikki, heti ja nyt kun mieleen tulee milloin mikäkin idea. Olen hyvä kuuntelia. Haluan auttaa kaikkia ja kaikessa. Murehdin liikaa muiden asioita, mitä tiedän heitä itseäänkin harmittavan. Olen liian sinisilmäinen kaikkia sekä kaikkea kohtaan. En hermostu pienestä - jonka vuoksi minua on erittäin vaikea saada suuttumaan. En ole myöskään pitkävihainen. Rakastan kaikkia eläimiä, karvaisia sekä karvattomia. Itselläni on lemmikkinä viljakäärme Aku. En tiedä miksi haluan isona. Olen laiska meikkaamaan, ylipäätään laittautumaan. Päälläni on aina joko farkut, tai collarit. Pidän vain pitkiä toppeja/paitoja. Haluaisin osata yhdistellä koruja vaatteiden kanssa. Minulla on korvissa vain rustokorut, kun en ole uskaltanut niiden laiton jälkeen enää korviksia laittaa. Voisin tatuoida kroppani täyteen, jos uskaltaisin ja lompakkoni antaisi myöden. Olen sipsiholisti. Tulen vähintään vuoden jäljessä muodissa. En voi nukkua päikkäreitä.

Syön ravintoloissa aina saman annoksen kuin viimekerralla. En osaa laittaa hiuksiani enää ilman donitsia. En pysty katsomaan kauhu/maailmanloppu elokuvia ilman viikon kestäviä painajaisia. Katkeroidun helposti. Pelkään pulsuja ja kameleita. Haluan omakotitalon. Voisin muuttaa maalle. Kadehdin muiden ihoa ja voisin tuijotella monia ihastuksissani, atoopikko kun itse olen. En ole ollut Kupittaan maauimalassa ainakaan 10vuoteen vaikka Turussa asunkin. Riittikö tämä turha tieto tällä erää?