Voinko olla avuksi?

En muistanut Terveluloa kirjoituksessani kertoa, että valmistuin viime kesäkuussa puutarhuriksi. Olen tuon 4vuoden aikana nähnyt vaikka minkä moista kasvia kuten oleellisesti myös hoitanut niitä. Ajattelin välillä kirjoittaa teille tietyistä viherkasveista tiivistelmän ja hoito ohjeet, miltä kuulostaa? Toistan itseäni, mutta kuten sanottu kaiken näköisiä tullut nähtyä, milloin kenenkin luona ja miten sen nyt sanoisin.. Toiset ovat rakkaudella hoidettu ja toiset jääneet vähän vähemmälle rakkaudelle. Postauksissa kerron teille yleisimmistä kasveista mitä lähes kaikkien kotoa löytyy. Toivomuksia otetaan vastaan myös tietenkin. Ensimmäinen potilas: Reunustraakkipuu Dracaena marginata

Kuva valitettavan epäselvä ja lainatu täältä

Tämä pörröpää löytyy lähes joka kodista, mutta kyllä sitä myydäänkin ihan jopa lähi Siwasta. Todennäköisin syy tämän löytymiselle joka kodista on varmasti se, että traakki on erittäin helppohoitoinen ja selviää melko radikaaleistakin kidutuksista. Ensimmäiseksi voidaan puhua valoisuudesta. Traakeista on monta väriversiota, mutta helpoin muistisääntö on: mitä kirjavampi sekä vaalean sävyisin lehti on, sitä valoisampaan paikkaan kasvi tulisi sijoittaa. Jos traakissasi on perus tummahkon vihreät lehdet, kasvi pärjää melkeinpä täysin varjossa. Muistutan kuitenkin tässä vaiheessa että, mitä pimeämpään paikkaan kasvisi sijoitat, vaikka se olisikin varjoisenpaikan kasvi, sitä enemmän se hakeutuu valoa  kohti (Jolloin kasvisi mitä todennäköisemmin kasvaa vinoksi ellet kääntele sitä viikottain, erityisesti traakin kaltaiset pitkät kasvit.) Toinen ääripää on suoraan auringon valoon, eli paahteiseen paikkaan. Itselläni ei tule yhtäkään kasvia mieleen joka sitä sietäisi, ellei oteta aavikonkasveja esimerkiksi. Joten älkää laittako kasvejanne etelänpuoleiselle ikkunalaudalle. Seuraavaksi kastelusta. Jotta pörröpäällä pysyisi permanentti kunnossa on traakkia syytä kastella tasaisin väliajoin. Kastelujen välissä mullan pinta saa ja olisikin hyvä kuivua välissä. Tämän voit tarkistaa upottamalla sormesi multaan jolloin tiedät miten syvällä kosteus on. Kastelusta myös sen verran, jos olet erityisen hyvä hukuttamaan kasvisi, hanki altakastelu ruukku jolloin kasvisi ei jää makaamaan liialliseen veteen. Jos kuitenkin olet toinen ääripää ja kastelet kasvisi juuri ennen kun ne ovat valmiita haudattavaksi, voit ostaa multaa jossa on valmiina kastelukiteitä jotka sitovat kosteutta joloinka et välttämättä onnistu kuihduttamaan kasviasi ensimmäisen kuukauden aikana. Traakki ilmoittaa kyllä melko äkisti jollei saa kaipaamaansa huikkaa tarpeeksi ajoissa - lehdet valahtavat kohti lattiaa. On myös kuulemma todistettu, että traakki on huoneilmaa puhdistava kasvi! Jos traakkisi kasva liian korkeaksi, se todennäköisesti myös menee ruman malliseksi. Voit leikata kasvin mistä kohtaa haluat, ja leikkauspinnan alapuolelta alkaa uutta versoa kasvamaan. Teethän tämän mieluiten alku keväästä jolloin alkava kasvukausi nopeuttaa versojen tuloa sekä kasvin parantumista. Pistokkaita tästä kasvista saa myös helposti!

Tämä ei nyt ihan tiivistelmästä mennyt, mutta pakko oli saada mahtumaan nuo kastelu, sekä valoisuus hommat. Koitan myös kertoa teille muista kasveista joitakin asioita, mitä todella uskon ettette tienneet. Toistan myös kasveista asioita mitä jotkust teistä todella tietävät, mutta tarkoituksena näillä kirjoituksilla onkin vääntää asia rautalangasta.

Mitäs Äidille

Pitkästä aikaa vain minusta, olisi tällä kertaa tekstiä. (okei okei, Mila saattaa tulla esiin joissakin kohdissa)Voin ensimmäiseksi kertoa että minun sokeriton tammikuu on edelleen voimassa, ja olen niin ylpeä itsestäni, että oikeasti tähän pystyin. Viimevuoden ruokani oli päivisin pari suklaapalaa sekä must oli tölkki colaa taikka energiajuotavaa. Sokeripiikeillä siis elettii täysin! Maistui minulle myös mäkkäri, erityisesti iltaisin. Lähetin mieheni usein drive in.n joka myös erittäin herkkä iltasyömiselle. Päivisin jos kylässä käytiin, niin saattoi kotimatkalla osua kebabpaikka juuri sopivasti reitille.. Minun sokeriton tammikuu koostuu siis siitä, että limppari, karkit, sipsit ja roskaruoat ovat kiellettyjä. Se tosiaan oli paljon pyydetty minun kohdaltani, kuten sanottu päivittäin meni jotain herkkuja. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tämän kuukauden ansiosta vaaka näyttää -2kg ja turvotusta on lähtenyt runsain määrin, minulla on myös useammin näläntunne. (Ensimmäinen kilo lähti tosiaan jo ensimmäisen viikon aikan) Joten voin suositella kaikille muillekkin, tämä tosiaan toimii jos olet yhtä sokeri hiiri kuin minä! Enne ja jälkeen kuvia minulla ei ole, sillä olin alkuun melko skeptinen tämän suhteen. Vielä kerran: Hyvä minä!

Murheen kryynini on tällä hetkellä se, mikä minusta tulee isona. Koulutukseltani olen puutarhuri, mutta tältä alalta ei tunnu töitä löytyvän tällähetkellä. Edes siivoajaksi ei pääse nykyisin ilman papereita. Äitinikin kertoi, että oli lukenut jostain, että jopa tiskaajankin tarvitsee nykyisin täyttää ties ja mitä kriteereitä. Vanhan kansan mukaan töitä saa ja toihin pääsee jos vain "on positiivinen, tekee työnsä hyvin ja osaa hommansa" kumpa, voi kumpa se olisikin niin helppoa. Nykyisin edes korkeasti kouluttautuminen en tunnu takaavan työnsaantia. Surullista sanon minä.. Töihin meno on päivittäin nykyisin ajatuksissa kun äitiystuki loppui. Yrittäjyyttäkään ei kukaan isoista herroista tunnu auttavan, päinvastoin. Ja olen nähnyt itse tuon yksityis yrittäjyyden niin läheltä, etten halua sellaista taakkaa itselleni (enkä läheisilleni.) if u know what i mean? Harmittaa etten voi viettää tätä "lomaa" murehtimatta näin paljon lompakkoa, tuo vauva aika menee kuin siivillä ja olisi kivaa ottaa siitä kaikki irti Milan kanssa. Yritän, tosissani yritän. Mutta on tuskaa katsoa poikaystävän ilmettä hänen maksaessaan vinon pinon laskuja ilman, että voin itse auttaa mitenkään. 

Onko teillä muilla samanlaisia murheita?

Mutta muuten, näin muuten taitaa mennä mukavasti. Sain hiukseni värjätyksi kuten etusivun kuvasta huomaatte! Iso ero ainakin omaan silmääni, ja monet ovat sanoneet minun näyttävän vanhemmalta. ....Hyvällä tavalla kuulemma. Myös masennukseni on pysynyt taka allalla, vaikka meillä ollutkin nuo yöt melko hirviömäisiä. Toivo tämänkuun loppumisesta, tietäen että palkitsen itseni ravintolassa pihvillä, ranskalaisilla ja tietenkin isolla colalla taitaa pitää mieleni vakaana. Hahha! Mitäs vielä.. Tiedän, että jos nyt julkaisen tämän, niin nukkumaan mennessä pulpahtaa päähäni vaikka mitä tarinoita mitä piti teille kertoa! Tiivistettynä vielä siis: erittäin innokkaana odotan tämänkuun loppumista vaikka tuloksia on tullut, tulevaisuus huolettaa, mutte eikös asioilla ole tapana sutviintua.

Hyvää yötä teille ihanaiset, menen pienen ihmeen viereen odottamaan unta ja huomista!

Meidät löytää myös bloglovinista!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Tervetuloa!

 

Tässähän me! 

Mila 11kk ja äiti 21v. Päätettiin aloittaa bloggaaminen ja sen uusiminen täysin puhtaalta pöydältä. En ollut tyytyväinen vanhaan ulkomuotoon tai muuhunkaan mitä se sisälsi. Nytten kun Milan kummitäti sai aikataulunsa sopimaan, niin minä vuorostani laitoin hänet töihin.. Ei ole minun vika, että minua fiksumpi sattuu olemaan (tosin siihen ei paljoa tarvita kun on teknologia kyseessä ja vastassa minä) Mutta kiitos ensin teille vanhat lukijani, että jatkatte lukemista osoitteen muutoksesta huolimatta. Uskon kirjoittavani säännöllisemmin ja paremmilla kuvilla, uuden kamerani ansiosta ja uusien sivujen vuoksi.  Mikäs on teidän ensivaikutelma uudistuksesta?

Teille mahdollisesti uusille lukijoille: Olen Turkulainen äiti jolle esikoinen suotiin 20-vuotiaana. Helmikuussa 2013 tyttö nimeltä Mila. Perheeseemme kuuluu myöskin isä, jonka kanssa olen yhdessä ollut nyt huhtikuussa kokonaiset neljävuotta.  Asumme kerrostalossa kolmiossa, mutta muuttohalu vie lähes voimat, kun haaveilemme omakotitalosta. Olen toistaiseksi kotiäiti, eikä tulevasta ole kohdallani vielä mitään tietoa. Töihin pitäisi mennä niin saataisiin se omakotitalo;) Itse olisin myös jo valmis seuraavaan vaippahousuun - mutta isännässä vielä taivuttelemista. Kirjoittelen mielipide kirjoituksia laidasta laitaa, meidän arjesta, Milan kehityksestä ja kaikesta  mistä vain sillä hetkellä koen saavani hyvän kirjoituksen teidän luettavaksenne. Punaista lankaa ei juuri löydy mutta yrittäkäähän pysyä perässä!

Tervetuloa vielä kerran!

t: äiti ja tytär