Äiti menee nytten, heihei!

Kävi niinkin yllätyksellinen asia, että minä sain töitä, kesätöitä ja vieläpä omalta alaltani. Suunnitelmissa ei ollut mennä vielä mihinkään, täysi tuuri minulla kävi ja kaverini kautta pääsin. Nimittäin hautausmaalle istuttelemaa, leikkamaan nurmikkoa ja kastelemaan, perus haudanhoitoa. Tämä on enimmäimnen ns.virallinen työ mitä olen tehnyt, papereineen päivineen. Hui kun tuntuu niin aikuiselta! Tämä on viimeinen viikkoni kotona Milan kanssa, ja koitan ottaa kaiken ilon siitä irti ennenkuin päivät juoksevat huomaamatta ohi. Mila menee ainakin alustavasti ensimmäiseksi pariksi kuukaudeksi ystävälleen hoitoon, eli vauvaryhmästä tutustumallemme perheelle. Mila ja Anna ovat kuin paita ja peppu, aina pusuttelevat toisillaan ja toistensa kuvat nähdessään innostuvat ikihyviksi. Annan äiti on mahtava persoona. Meillä on melko samat kasvatus metodit, ja hän tuntee jo varsin hyvin Milan hyvät sekä huonot puolet. Enempää en voisi toivoa, kumpa heillä menisi nämä 2kk hyvin ja Mila voisi jäädä sinne myös lopuksi aikaa. Peukut pystyyn! Seuraavat pari päivään mennään treenaamaan vielä mitä Mila meinaa, kun sinne hänet jätän hetkeksi tai pariksi. Tällä hetkellä onneksi olen täynnä intoa ja odotusta, että työt alkaa, mutta saattaapi olla että maanantaina iskee suru äidin puseroon. Uskaltaisitteko te ottaa jonkun ystävänne, tai kenties täysin tuntemattoman lapsen hoitoon?

Mitä tänään syötäisiin

Olen tosissani koittanut tsempata itseäni tekemään ruokaa ja unohtamaan purkkiruoat. Joinakin päivinä onnistun siinä paremmin, kuin muina päivinä, onneksi kuitenkin hän ei saa enää päivisin pelkkästään purkista vaan aina on esim. leipää tai vastaavaa välipalana. Nyt parin viikon aikana olen huomannut ettei Mila edes halua enää purkista muutakuin hedelmää silloin tällöin. Tuleehan tämä halvemmaksi, ja ihana nähdä miten mimmu syö hyvällä ruokahalulla! Ruoka menee suuhun myös paljon nopeammin kun hän saa itse syödä, vaikka suuhun meneekin useimmin vain puolet lusikasta kun toinen puoli tippuu milloin mihinkin... Eihän kukaan ole seppä syntyessään. Vaikka pidänkin ajatuksesta miten ruoka olisi vain luomua, lähi ja tuoreruokaa ei sen toteuttaminen omalat osaltani ole mitenkään hurrattavaa. Itse en meinaat kaupasta lähde, ennenkuin on pakastealtaat käyty läpi. Mukaan tulee aina mm.porkkana sipulisekoitus, kermaperunoita, peruna ja bataatti sekoitus ja milloin mitäkin wokkipusseja. Ne on vaan niin käteviä! Sekaan mitä lihaa haluaa ja ruoka on valmis. Pari kuvaa näistä laitasista on melko yliampuvia, eikä näytä tuolta Milan edessä kuten uskoa saattaa. Tässä kuitenkin meidän n.viikon kotiruoat. 

todellisuus

lihapullia, nuudelia sekä parsakaalia ja pikkuporkkanoita

riisiä, lohilohkoja ja pakaste vihanneksia

kermaperunat jauhelihalla

peruna bataatti jauhelihalla

Makaronilaatikkoa joka oli Milan suurinta herkkua, ja kyllä sitä seuraavat kolmepäivää syötiinkin

On Mikki merelle lähtenyt

Akin ollessa talvilomallaan päätimme tehdä jotain perheenkesken, mutta pois kotoa. Olin itse jo pidempään haaveillut buffetpöydästä ja laivareissulla saimme nämä molemmat ideat yhdistettyä hienosti. Vaikkakin olin erittäin pettynyt Siljan buffet valikoimaan sen maistettuani ja nähtyäni. Reissu meni kuitenkin paremmin kuin hyvin. Mila jopa suostui nukkumaan päiväunensa ja syömään nätisti. Hiukan jännitimme matkaa, mutta oikean asenteen saatuamme päälle, huokaisimme lopuksi vain tyytyväisyydestä. Asenne oli siis 100% Milan ehdoilla, jonka vuoksi mm. otimme molempiin suuntiin hytin ja kotoa mukaan matkasängyn, sekä tietenkin mielettömän määrän varavaatteita, leluja ja kaiken mitä tuli mieleen mitä voisi katastrofi tilanteissa tarvita. Katastrofista puheenollen, ensimmäisen vaatteiden vaihto oli heti hyttiin päästyämme, kun kakka oli tullut ohi liaten housut, bodyn sekä fliiskerraston..

Vaikka ruokaillessa hän ei saanutkaan syödä kaikkea kakkua mitä äiti oli ITSELLEEN ottanut, pysyi hän kuitenkin melko tyytyväisenä saadessaan ohikulkijoilta hymyjä sekä kehuja. Mila piti erityisesti pitkistä käytävistä jossa juoksi takatukka melkein heiluen.. Isoista ikkunoista katseltiin myös pitkään aaltoja sekä lintuja. Yläkerran discossa ehdittiin loppuminuuteiksi piipahtamaan ja näkemään muumipeikon sekä pikkumyyn joita katseltiin turvallisen väkimatkan päästä. Jopa äiti itse hätkähti muumin kokoa, oli se iso! Lasten leikkihuonekkin löydettiin, joka oli miellyttävän kokoinen ja sieltä löytyi kaiken ikäisille kaikkea, Mila pääsi ensimmäistä kertaa pallomereen jossa oli ihmettelemistä. 

 Päivä meni yllättävän nopeasti, vaikka aamun ensimmäisen parintunnin jälkeen miettisin miten pitkä päivä tulisi olemaan. Kuitenkin liiallista kellon katsomista välteltyäni huomasin yllättäen pakkaavani jälleen tavarat kasaan laivan vaihdon vuoksi, sinne päästyämme neiti menikin päikkäreille ja siitä suoraan menimme taas syömään. Loppuajan pyörimme kaupoissa ja sieltä hyttiin rauhoittumaan sekä siivoamaan, seuraavaksi olimmekin jo TAAS laukut pakattuna kävelemässä autolle missä Mila nukahtikin yöunille ennekuin edes vöitä olin saanut kiinni. Voin suositella kaikille jotka uskovat osaavansa ottaa rennosti! Mitkä ovat olleet parhaat "loma" kohteet teidän perheissä?