Mitäs Äidille

Pitkästä aikaa vain minusta, olisi tällä kertaa tekstiä. (okei okei, Mila saattaa tulla esiin joissakin kohdissa)Voin ensimmäiseksi kertoa että minun sokeriton tammikuu on edelleen voimassa, ja olen niin ylpeä itsestäni, että oikeasti tähän pystyin. Viimevuoden ruokani oli päivisin pari suklaapalaa sekä must oli tölkki colaa taikka energiajuotavaa. Sokeripiikeillä siis elettii täysin! Maistui minulle myös mäkkäri, erityisesti iltaisin. Lähetin mieheni usein drive in.n joka myös erittäin herkkä iltasyömiselle. Päivisin jos kylässä käytiin, niin saattoi kotimatkalla osua kebabpaikka juuri sopivasti reitille.. Minun sokeriton tammikuu koostuu siis siitä, että limppari, karkit, sipsit ja roskaruoat ovat kiellettyjä. Se tosiaan oli paljon pyydetty minun kohdaltani, kuten sanottu päivittäin meni jotain herkkuja. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tämän kuukauden ansiosta vaaka näyttää -2kg ja turvotusta on lähtenyt runsain määrin, minulla on myös useammin näläntunne. (Ensimmäinen kilo lähti tosiaan jo ensimmäisen viikon aikan) Joten voin suositella kaikille muillekkin, tämä tosiaan toimii jos olet yhtä sokeri hiiri kuin minä! Enne ja jälkeen kuvia minulla ei ole, sillä olin alkuun melko skeptinen tämän suhteen. Vielä kerran: Hyvä minä!

Murheen kryynini on tällä hetkellä se, mikä minusta tulee isona. Koulutukseltani olen puutarhuri, mutta tältä alalta ei tunnu töitä löytyvän tällähetkellä. Edes siivoajaksi ei pääse nykyisin ilman papereita. Äitinikin kertoi, että oli lukenut jostain, että jopa tiskaajankin tarvitsee nykyisin täyttää ties ja mitä kriteereitä. Vanhan kansan mukaan töitä saa ja toihin pääsee jos vain "on positiivinen, tekee työnsä hyvin ja osaa hommansa" kumpa, voi kumpa se olisikin niin helppoa. Nykyisin edes korkeasti kouluttautuminen en tunnu takaavan työnsaantia. Surullista sanon minä.. Töihin meno on päivittäin nykyisin ajatuksissa kun äitiystuki loppui. Yrittäjyyttäkään ei kukaan isoista herroista tunnu auttavan, päinvastoin. Ja olen nähnyt itse tuon yksityis yrittäjyyden niin läheltä, etten halua sellaista taakkaa itselleni (enkä läheisilleni.) if u know what i mean? Harmittaa etten voi viettää tätä "lomaa" murehtimatta näin paljon lompakkoa, tuo vauva aika menee kuin siivillä ja olisi kivaa ottaa siitä kaikki irti Milan kanssa. Yritän, tosissani yritän. Mutta on tuskaa katsoa poikaystävän ilmettä hänen maksaessaan vinon pinon laskuja ilman, että voin itse auttaa mitenkään. 

Onko teillä muilla samanlaisia murheita?

Mutta muuten, näin muuten taitaa mennä mukavasti. Sain hiukseni värjätyksi kuten etusivun kuvasta huomaatte! Iso ero ainakin omaan silmääni, ja monet ovat sanoneet minun näyttävän vanhemmalta. ....Hyvällä tavalla kuulemma. Myös masennukseni on pysynyt taka allalla, vaikka meillä ollutkin nuo yöt melko hirviömäisiä. Toivo tämänkuun loppumisesta, tietäen että palkitsen itseni ravintolassa pihvillä, ranskalaisilla ja tietenkin isolla colalla taitaa pitää mieleni vakaana. Hahha! Mitäs vielä.. Tiedän, että jos nyt julkaisen tämän, niin nukkumaan mennessä pulpahtaa päähäni vaikka mitä tarinoita mitä piti teille kertoa! Tiivistettynä vielä siis: erittäin innokkaana odotan tämänkuun loppumista vaikka tuloksia on tullut, tulevaisuus huolettaa, mutte eikös asioilla ole tapana sutviintua.

Hyvää yötä teille ihanaiset, menen pienen ihmeen viereen odottamaan unta ja huomista!