En ole tainnut kertoa Akin kiltteydestä vielä, mutta tässä tulee pieni todiste siitä, miten kiltti isäntä miellä asuukaan. Odotimme Milan tätiä perheineen kylään, ovikello soi ja Aki juoksi avaamaan. Itse olin makuuhuoneessa halailemassa neitiä ja ihmettelin hiljaisuutta oven ollessa auki jo hetken.. Sieltä kuului vieraan miehen hiljaista mutinaa ja vinkulelujen ääniä. Mila juoksi kovaa vauhti katsomaan mita tapahtuu, seuraavassa hetkessä oli juossut kahta kovempaa vauhtia takaisin sänkyyn - vahvistus hyvin vieraasta miehestä oven takana. Aki sai sanotuksi ettei ole käteistä, johon mies vastaili anteeksi anteeksi ja tavaroiden pakkaaminen rappukäytävässä alkoi. Ovi sulkeutui ja Aki tuli takaisin makkariin, mies oli sydänsairaiden lasten takia keräämässä rahaa myymällä leluja. Jäin neidin kanssa vielä makkariin kunnes ihmettelin taas hiljaisuutta. Siellä se isäntä seisoi nenä kiinni ovessa tiiraillen ovensilmästä. No pakkohan siihen oli itsekkin mennä katsomaan, pettymykseksi ei näkynyt niin yhtikäs mitään. Milakin tuli taaksemme seisomaan ja ihmettelemään mitä ihmettä me aikuiset siinä oikeen kylki kyljessä pidättelimme henkeä.
M:mitä ihmettä sä oikeen teet?? A:löysin 5e, kysyn siltä voiko se sillä hinnalla myydä jotain.
M:miksi sä tässä sitten seisot? A:Odotan että se kuljee takasin alas, kuuletko -kukaan muu ei avaa sille ovea.
M: mulla on kymppi ota se kans. Aki menee rappukäytävän puolelle ja kuuntelee.
A:se meni varmaan viereiseen rappuun jo, mä menen sinne kattomaan.
Tässä kohtaa en vielä tiennyt miten sininen voi vaihtua niin totaallisen vihreäksi.
Hetken kuluttua Aki tulee takaisin ja Mila juoksee vastaan, sen jälkeen Mila juoksee taas kovempaa vauhtia takaisin. Kuulen eteisestä ihmeellistä vinkunaa ja ääntä mitä lelut pitävät liikkuessaan. En ole aikoihin ollut niin sanaton. Enkä muista sainko kovinkaan vakuuttavan hymyä aikaiseksi. Akin hymy hyytyy kun näkee naistensa ilmeet. Äiti tuijottaa sanattomana valkoista kasaa ja miestään vuorotellen mila kaulassa roikkuen kauhuissaan. Kyllähän te naiset tiedätte miten miehet eivä oikein osaa katsoa sillä silmällä asioita, kuten tässä kohtaa sitä miten kissalla on valmiiksi likaiset tassut ja tiedoite tarra vatsasta revitty rumasti vain kulmista. Käytetty kisu joka ostettiin siis viidellätoista eurolla. En kuitenkaan voi olla vihainen, Aki osti tämän täysin hyvää hyvyttään, uskoen rahan menevän oikeaan osoitteeseen ja saavan miehelle hyvän mielen, juosten tämän perään vielä viereiseen rappukäytävään!
Samaan kategoriaan kuuluu se, miten talomme talomme läheisyydessä liikkuu yksi ja sama melko raasun oloinen nainen keräilemässä pulloja roskiksista satoi tai paistoi. Olimme pakkaamassa autoa alaoven edessä minkä ohi nainen taas käveli upottaen kätensä jokaiseen roskikseen. Istuimme autoon ja katselimme hiljaa naisten menoa. Aki hypähti ja kysyi voitaisiinko antaa kaksi isoa pullokassia auton perältä kun ovat siellä lojuneet jo turhan pitkään. Tottakai se sopi myös minule. Aki kiiruhti takaluukulle ja otti kassit, käveli varovaisesti naisen luo ja ojensi kassit hänelle. Jos jokin jäi elävästi mieleeni niin naisen ilme kun jäi kassit kädessä paikalleen akin palatessa autoon. Nainen katsoi hämillään ja hieman hymyillen meitä jonka jälkeen vilkutti kiitokseksi. Se ilme on jotain minkä olisin halunnut purkittaa ja katsoa uudelleen pahoina päivinä, siinä näkyi niin paljon (nöyrää) kiitosta, paljon elämää nähneet silmät, ja suurta iloa. Tuota ilmettä en ole sitä ennen nähnyt kellään enkä myös sen jälkeen missään. Taas yksi hyvin suuri syy olla ylpeä omasta miehestä.
Heipsankeikkaa :) Mulla olis sulle kiva haaste blogissani :)
VastaaPoistahttp://ssirau.blogspot.com