Puolitoista vuotias

Mila täällä mooi! Mä olenkin jo puolitoista vuotias, vau miten isotyttö. Kävin äidin kanssa neuvolassa ja puolessa vuodessa oli tullut 10cm pituutta ja kokonaisen yhen kilon lisää painoa. Jollain keskikäyrällä mennään kuulemma, mikä ihmeen käyrä? Suorahan mä olen! Äiti lunttasi kortista kunnolla mitat ja ne ovat siis 82cm ja 11,92kg.  Mitäs kertoisin osaamisistani, osaan jo kaiken.. Uusimmat taitoni ovat kuitenkin lyöminen, pureminen ja nipistäminen. Tiedän että se on väärin, ja koitankin äitiä aina lepyytellä heti perään puhaltamalla tai heilutan sormea "soosoo" merkiksi. Minkä sille mahta kun pinna menee kun en saa haluamaani läpi... Valitettavan usein kuitenkin on asioita mitä haluan yhden vuorokauden aikana, ja niistä puoliakaan en saa. Aina sama vanha virsi "se ei ole Milan, se on iskän/äidin. Älä koske se menee rikki! Varo tai tulee pipi," Huoh sanon minä.  Uusimpaan sanavarastooni kuuluukin sanat pipi ja rikki. Mun suuhun on ilmestynyt uusia legoja, äiti ne on nimennyt - niillä siis puren aina äitiä. Ylös on tullut ainakin kaksi sellaista isoa tuonne taakse ja kaksi isoa ales, myös etualahampaani ovat saaneet vierustoverit. Äiti on ollut iloinen etten jääkkään jyrsijäksi loppuiäksi. Sinne on saattanut tulla vieläkin enemmän uusia legoja mutta niitähän en  näytä, ne se yritänyt kattoa mutta siinä kohtaa lyön leukani yhteen ja nauran kun ne huutaa. Toisten suuhun voi noin vain sormiaan laittaa!

 Kertoiko äiti jo että Aki oli aika pitkään poissa? Kävihän se juu välillä aina kääntymässä, mutta se oli aivan liian vähän. Aikuset puhuu yhdestä kuukaudesta mutta mulle se tuntui toosi pitkältä ajalta. Tästä suuttuneena kutsunkin meillä asuvaa miestä jo neljättä viikkoa Akiksi. Koko ajan ne puhuu iskästä ja koittaa saada mut sanomaan sen, mutta sitä en tee. En myöskään syö puoliakaan ruoastani jos "iskä" mun kanssa kaksistaan sitä syö eikä iskän kanssa nukkumaan meno tule kuuloonkaan. Onko teidän muiden Akit ollut pitkiä aikoja poissa? Oletteko te antaneet anteeksi jossain kohtaa? Mä en tiedä vielä koska leppyisin..

Mun lempi lelut on tällä hetkellä kaikki jolla voin itse ajaa, Akin vanha mopo jolla se on itse joskus vauvana ajellut ja pari muuta menopeliä joita on meille tullut. Mä osaan ohjatakkin niitä nykyään tosi hyvin, ja ainakun peruutan sanon "piip piip piip" - ihan kuin oikea rekka! Niillä on myös hyvä ottaa kunnon vauhdit ja ajaa suoraan isompien ihmisten kantapäitä päin tai varpaiden yli, sillon sanoin "ohhoh" ja jatkan matkaa ylös katsomatta. Toinen ihanuus on äidin ostama kissa, se sano miauu ! Halin ja rutistan sitä minkä kerkeän, ihana pikku kitini. Äiti kysyi mikä annetaan kissan nimeksi, tuijotin aikani varpaitani kunnes kysymys toistettiin, en ollut varma mitä mitä kysymys tarkoitti joten sanoin vain jotain. Nyt meillä on Mämmi niminen kiti. Tykkään hirveästi kirjoista myös, tuon niitä äitille aina niin paljon kuin jaksan kantaa. Ykköskirja on tällä hetkellä kuitenkin kolmepientä porsasta, siinä on parasta sekun possu lyö sutta jalkaan. En muista missä kohtaa kirjaa se sivu on, joten huudan varmuudeksi joka sivun kohdalla pariin otteeseen "PAM"! ja lyön pöytään. Olen alkanut pitämään myös vauvoista, innoistuin niistä itseasiassa viime viikonloppuna mökillä niin paljon, että äiti osti kotiinkin rattaat, nyt ajelen niilläkin varpaiden yli. Vauva kyllästyy kylläkin usein rattaissa istuessaan joten heitän se maahan, sitten sanon "ohhoh pipi!" katson äitiä ja saan vastaukseksi 

- no niinpä. Silti äiti suostuu aina puhaltamaan vauvalta pipin pois mun kanssa.

 Eilen olin pipinä, kuumeessa kotona. Juurikun uusi aikatulu piti ottaa päiväkodissa käyttöön, eli olen enää 16päivää kuukaudessa hoidossa. Joka perjantai on kalenterin mukaan lomaa, ja pari ekstra päivää vielä loppu kuusta että päivät tulevat täyteen. Nyt on kuitenkin unien aika, hyvää yötä teille kaikille ihanille! P.s. astuttiin eilen äidin kanssa koiran kakkan päälle, äiti yökkäili mutta itse olisin voinut tutkia kengän pohjia paljon tarkemmin ja pidempään. Lisää miinoja minun puolesta!