Neuvola kuulumiset

Oltiin tuossa maanataina 1-vuotis neuvolassa. Piikitys pisti tietenkin neidin täyteen huutoon, mutta rauhoittui onneksi pian. Koitin saada isännän tueksi, kun en olisi halunnut yksin olla kiinni pitelemässä, tuntui jotenkin erilaiselta tällä kertaa kun Mila jo niin iso, ja ymmärtää paremmin ympärillä tapahtuvaa. Olin itse ilmeiseti hieman turhankin sekaisin tapahtuneesta, en laittanut vaatteiden pukemisen yhteydessä hänelle vaippaa... Miten se voi tuon ikäiseltä unohtua, eikö senkin kuuluisi äidiltä mennä jo rutiinilla?? Olimme juuri pukemassa ulkovaatteita Milalle, kun tunsin jotain hyvin lämmintä..tämän jälkeen tajusin mitä oli tapahtunut. Lähdimme molemmat pissaset vaatteet päällämme kipikapin kotiin. Ja kyllä, ei kai näin fiksu äiti ollut pikaiselle reissulle pakannut vara vaatteita. Tästä lähin pakkaan ne meille molemmille, se on nyt päätetty. Mitat olivat siis 10,330g 73,5cm. Kilo painoa ja 3cm tullut 4kk aikana! Liikkuvuutensa ansiosta on jopa osa poimuista alkanut lähtemään, tosin vain käsistä.

 Mila kävelee jo koko ajan, noustaan pystyynkin suoriltajaloin. Koska se konttaus jäi kokonaan? Vauhdista päätellenkin harjoittelee jo juoksuakin. Vääntelee naamaansa mitä ihmeellisimpiin asentoihin, loukkaantunut ja ärrimurri ilme ovat jokapäivä käytössä. Uusin taito tuli esille synttäri iltana - pureminen. Ennen kuin tajusinkaan neiti iski naskalinsa reiteeni, sen jälkeen iskän hartiaan. Hänestä se on oikein hauskaa! Jos häntä poskesta kutittelen, hän nappaa sormesta kiinni ja työntää sen vauhdilla suuhunsa. EI KIVA. Sanoja jotka tunnistaa, osaa itse sanoa ja niillä hänelle selkeästi tarkoitus ovat: äiti, tutti, nappi ja vesi. Muut höpötykset ovat vain kirjaimellisesti höpötystä josta vai hän itse saa selvää. Vaikka imuiroisin jokaisena päivänä, saan silti hänen suustaan kalastella kiviä..mikä jyväjemmari! Pinsettiote on liiankin hyvä ainakin äidin mielestä. Pipot ja sukat revitään hyvää tahtia pois sitä mukaa minkä itse ne kerkeän takaisin laittamaan. Vaatekokona käytetään vielä 74-80 mallista riippuen.

Lempi leikki on tällä hetkellä hippa, se saa neidin niin sekaisin, että kun näkee minun tulevan kohti hän juoksee muutaman askeleen paikallaan kunnes kaatuu jo siihen paikkaan. Tässä parin viikon aikana on myös selvästi ottanut huomattavasti enemmän kontaktia, osoittelee eripuolelle asuntoa niin pitkään kunnes kerron mikä on mikäkin. Tuo myös kaikki mahdolliset esineet jota tutkitaan sylikkäin hyvin, hyvin tarkkaan. Meidän vauvasta on kuoriutunut pieni ihminen! Ymmärrättekö mitä tarkoitan? En tiedä enää mikä ikä on minusta ns.kivoin vaihe tähän mennessä, kaikki on ollut omalla tavallan. Omakin mielenkiinto syttyy päivittäin uudestaan ja uudestaan, kun huomaa mitä kaikkea neiti ymmärtää ja jo osaa. Odotan niin innolla kesää, vihdoin päästään ulos ja syömään kilokaupalla hiekkaa! Sekä tietenkin sinne uimarannalle, missä olen varmasti hermorauniona levittämässä häneen suojakerrointa kerros toisensa jälkeen, luultavasti hän on myös kellukkeisiin ja valjaisiin köytettynä.. Nooh, pääasia että Mila tykkää! Jos minäkin saisin hieman väriä pintaan... Rusketusraja-addiktina meinasin pakahtua ahdistukseen viime kesänä Milan ollessa vauva, ulos ei voinut mielettömän paahteen vuoksi mennä jolloinka jouduimme olemaan kaksistaan kotona sälekaihtimet kiinni ja tuulettimet puhaltaen. Tietenkin luin tippalinssiä kavereiden päivityksiä fb.ä miten kaikilla jo ties kuinka vahvat rajat tällä viikolla. Nyt menee jo kuitenkin vähän pois aiheesta joten lopetellaan tällä erää, ennekuin ahdistun enempää tästä kesä ikävästä. P.s. Hyvä leijonat, pronssi riittää enemmän kuin paremmin!