Puolitoista vuotias

Mila täällä mooi! Mä olenkin jo puolitoista vuotias, vau miten isotyttö. Kävin äidin kanssa neuvolassa ja puolessa vuodessa oli tullut 10cm pituutta ja kokonaisen yhen kilon lisää painoa. Jollain keskikäyrällä mennään kuulemma, mikä ihmeen käyrä? Suorahan mä olen! Äiti lunttasi kortista kunnolla mitat ja ne ovat siis 82cm ja 11,92kg.  Mitäs kertoisin osaamisistani, osaan jo kaiken.. Uusimmat taitoni ovat kuitenkin lyöminen, pureminen ja nipistäminen. Tiedän että se on väärin, ja koitankin äitiä aina lepyytellä heti perään puhaltamalla tai heilutan sormea "soosoo" merkiksi. Minkä sille mahta kun pinna menee kun en saa haluamaani läpi... Valitettavan usein kuitenkin on asioita mitä haluan yhden vuorokauden aikana, ja niistä puoliakaan en saa. Aina sama vanha virsi "se ei ole Milan, se on iskän/äidin. Älä koske se menee rikki! Varo tai tulee pipi," Huoh sanon minä.  Uusimpaan sanavarastooni kuuluukin sanat pipi ja rikki. Mun suuhun on ilmestynyt uusia legoja, äiti ne on nimennyt - niillä siis puren aina äitiä. Ylös on tullut ainakin kaksi sellaista isoa tuonne taakse ja kaksi isoa ales, myös etualahampaani ovat saaneet vierustoverit. Äiti on ollut iloinen etten jääkkään jyrsijäksi loppuiäksi. Sinne on saattanut tulla vieläkin enemmän uusia legoja mutta niitähän en  näytä, ne se yritänyt kattoa mutta siinä kohtaa lyön leukani yhteen ja nauran kun ne huutaa. Toisten suuhun voi noin vain sormiaan laittaa!

 Kertoiko äiti jo että Aki oli aika pitkään poissa? Kävihän se juu välillä aina kääntymässä, mutta se oli aivan liian vähän. Aikuset puhuu yhdestä kuukaudesta mutta mulle se tuntui toosi pitkältä ajalta. Tästä suuttuneena kutsunkin meillä asuvaa miestä jo neljättä viikkoa Akiksi. Koko ajan ne puhuu iskästä ja koittaa saada mut sanomaan sen, mutta sitä en tee. En myöskään syö puoliakaan ruoastani jos "iskä" mun kanssa kaksistaan sitä syö eikä iskän kanssa nukkumaan meno tule kuuloonkaan. Onko teidän muiden Akit ollut pitkiä aikoja poissa? Oletteko te antaneet anteeksi jossain kohtaa? Mä en tiedä vielä koska leppyisin..

Mun lempi lelut on tällä hetkellä kaikki jolla voin itse ajaa, Akin vanha mopo jolla se on itse joskus vauvana ajellut ja pari muuta menopeliä joita on meille tullut. Mä osaan ohjatakkin niitä nykyään tosi hyvin, ja ainakun peruutan sanon "piip piip piip" - ihan kuin oikea rekka! Niillä on myös hyvä ottaa kunnon vauhdit ja ajaa suoraan isompien ihmisten kantapäitä päin tai varpaiden yli, sillon sanoin "ohhoh" ja jatkan matkaa ylös katsomatta. Toinen ihanuus on äidin ostama kissa, se sano miauu ! Halin ja rutistan sitä minkä kerkeän, ihana pikku kitini. Äiti kysyi mikä annetaan kissan nimeksi, tuijotin aikani varpaitani kunnes kysymys toistettiin, en ollut varma mitä mitä kysymys tarkoitti joten sanoin vain jotain. Nyt meillä on Mämmi niminen kiti. Tykkään hirveästi kirjoista myös, tuon niitä äitille aina niin paljon kuin jaksan kantaa. Ykköskirja on tällä hetkellä kuitenkin kolmepientä porsasta, siinä on parasta sekun possu lyö sutta jalkaan. En muista missä kohtaa kirjaa se sivu on, joten huudan varmuudeksi joka sivun kohdalla pariin otteeseen "PAM"! ja lyön pöytään. Olen alkanut pitämään myös vauvoista, innoistuin niistä itseasiassa viime viikonloppuna mökillä niin paljon, että äiti osti kotiinkin rattaat, nyt ajelen niilläkin varpaiden yli. Vauva kyllästyy kylläkin usein rattaissa istuessaan joten heitän se maahan, sitten sanon "ohhoh pipi!" katson äitiä ja saan vastaukseksi 

- no niinpä. Silti äiti suostuu aina puhaltamaan vauvalta pipin pois mun kanssa.

 Eilen olin pipinä, kuumeessa kotona. Juurikun uusi aikatulu piti ottaa päiväkodissa käyttöön, eli olen enää 16päivää kuukaudessa hoidossa. Joka perjantai on kalenterin mukaan lomaa, ja pari ekstra päivää vielä loppu kuusta että päivät tulevat täyteen. Nyt on kuitenkin unien aika, hyvää yötä teille kaikille ihanille! P.s. astuttiin eilen äidin kanssa koiran kakkan päälle, äiti yökkäili mutta itse olisin voinut tutkia kengän pohjia paljon tarkemmin ja pidempään. Lisää miinoja minun puolesta!

Kesä 2014

Meidän kesä on mennyt vauhdilla lähes ohi. On mökkeilty ja lisää mökkeilty, sukuloitu ja yritetty myös saada aikaa viettää ihan vain oman perheen kesken. Työni vuoksi päivistä jäi puuttumaan ainakin 5tuntia lisä aikaa, jotta olisi kaiken haluamansa ja tarvittavan saanut tehdyksi. Nyt on kuitenkin vielä toivoa saada tästä kesästä irti kaikki mahdollinen, mitä on tekemättä jäänyt, sillä jäin työttömäksi viime perjantaina. Tänään kotona siis olen ollut kokonaiset kaksi päivää ...YKSIN. Mila on täyspäiväisesti hoidossa vielä kaksi viikkoa, kunnes isännän viimeinen lomaviikko alkaa. Suunnitelmissa on siis, että ensiviikolla kun Akin loma alkaa olemme ensimmäisen viikon ns.kaksistaan. Menemme vihdoin syömään vuosipäivämme kunniaksi joka oli huhtikuussa, saatamme ehkä nukkua päikkärit, käydä ostoksilla ja odottaa koska voidaan Mila hakea tarhasta kotiin.  

Perustelen tämän teille sillä, että Aki on ollut koko tämän kuukauden Hangossa töissä, käynyt kerran viikossa tuomassa pyykit ja ottanut toiset tilalle. Itse en ole nukkut koko tämän hurjan reilun3kk aikana yössä kuin sen max7h. Sekin aika on lyhentynyt helteen myötä, joka herättää Milan sen pari kertaa yössä nykyään. Kolmanneksi, jos äiti on huonolla päällä siitä kärsii koko perhe.  Seuraavan viikon Mila on kuitenkin meidän kanssa, sille viikolle suunnitelmissa olisi ainakin Korkeasaaressa käynti, sekä etsiä jostain levätön ja ruuhkaton uimaranta - tuskin löytyy.. Perhepetiä jossa nukutaan pitkälle aamuun (todellisuus klo6:00 ylös) ihan vain siksi että jotain syystä nukahdan kuin saunalyhty Milan tuhistessa naamassani kiinni ja ei voi olla söpömpää näkyä kuin pallomaha ja kuolaa vuotava suupieli täydessä unessa. Tällä kertaa en puhu itsestäni.. Perhepetiä emme ole muuten harrastaneet, kuin hampaiden tullessa ja silloin tällöin ihan vain hellyyden vuoksi. Tässä nyt kuvasaldoa kuluneesta kesästämme. 

Syöty yksin ikioma jäätelö

Ja nautittu siitä täysin siemauksin

lakattu kesävarpaat

Ensimmäinen laastaria tarvitseva pipi

pulikoitu mummalassa

Ajettu venettä samalla vilkutellen ohimeneville maisemille

Oltu juoksemassa ensimmäisessä kaatosateessa

Venytelty jatkuvien ja pitkien automatkojen aikana

Yritetty selvitä helteessä hengissä

Mila kertoo

Hei olen Mila 1v4kk "vanha." Kavereiden kesken taapero, äidille ja isille vauva.
Voisin kertoa teille ensin hieman luonteestani. Olen kylässä kiltti, hymyilevä sekä hieman pidättyvä, kotona en kuulemma muistuta enää muiden kuvailemia piirteitä? Äiti ja isi ei tunne mua kyllä yhtään... Äiti on sanonut, että olen perinnyt häneltä pitkän pinnan ja isältä nollasta sataan meiningin. Jaksan näpertää kaikkia mahdollisia pikku juttuja, mutta kun menee hermot, niin se menee sitten kyllä heti ja kaikki ...lue äiti saavat osansa siitä! Tällä hetkellä olen melkoisesti kiinni äidissä, neuvolan täti sanoi, että kuuluu tähän yhdenvuoden ikään, mitä sekin luulee tietävänsä - mä olen äina äidissä kiinni! Iskä kelpaa kyllä joskus, mutta on se melkoista pakkopullaa, sen parta pistelee aina niin hirveesti kun se yrittää pussailla mut hengiltä - ihmekkö sitten etten tykkää? Täytyy myöntää että on se isikin silti aika pop kun olen oppinut huutamaan "äiiiskkkäää" joka tarkoittaa tietysti iskää. Sitä huutelen kurkkuni kipeäksi pihalla, autossa, kylässä, suihkussa.. oikeastaan nykyisin jokapuolella, on se niin kivaa!

 Entäs sitten taitoni, no niitähän on jo pitkä lista! Osaan näyttää kieltä. Kertoa mitä isin peppu sanoo (pärinää), vilkuttaa ja morottaa. Näyttää missä on oma kieli, korvat, nenä, sormet ja varpaat. Vapun kunniaksi oppisin kiipeämään sohvapöydälle sekä sohvalle. Uusin taitoni on hyppääminen, menen kyykkyyn ja pooonnistan itseni pystyyn naureskellen "yppäh". Lempi eläimeni tunnistan: kissan, linnun, tiikerin sekä koiran, mopo kuuluu mielestäni tähän kastiin ja se sanoo pruuum. Sanokaa se sitten niin kovin, että kuola lentää jos suinkin mahdollista, sillä se kuuluu asiaan. Osaan myös melko hyvin syödä jo itse. Vesi on sitten semmoinen juttu, että sitä on saatava aina jos edes vilaukselta sitä jossain näen tai kuulen siitä puhuttavan. Löysin meidän vessan kaapista kauniin lilan pullon, jossa oli varmasti vettä! Juoksin se kädessä äidille ja huusin "vettä vettä vettä" x100, äiti tuli ja otti pullon pois sanoen ettei kasvovesi ole juotavaksi. Mitä se sillä tarkoitti, vettä sekin on! Olin hyvin loukkaantunut.

Nukun nykyisin huonosti yöni, herään aina siihen kun olen yksin omassa sängyssä. Alan huutamaan hysteerisesti että äiti tai isi nostaa minut niiden sänkyyn, on siellä vaan niin paljon mukavampaa! Heti jos ne koittavat sentinkin minua nostaa, havahdun hereille ja alan jälleen huutamaan. Välillä äidin minua nostaessa, kuulen miten sen hampaat pitävät jotakin ihme narskuntaa ja sen silmät hehkuu mutta en ole huolissani, luulen sen johtuvan pelkästään rakkaudesta minua kohtaan. Nyt minun on kuitenkin mentävä nukkumaan hetkeksi, vain hetkeksi että aikuiset luulee saavansa omaa aikaa. Voisin kirjoitella useamminkin teille, tuo äiti kun väittää olevansa niin kiireinen ja väsynyt ettei saa taas mitään aikaiseksi. Hyvää yötä kaikille xoxox P.s. kakkasin eilen keittiön lattialle hihi!