Mila kertoo

Hei olen Mila 1v4kk "vanha." Kavereiden kesken taapero, äidille ja isille vauva.
Voisin kertoa teille ensin hieman luonteestani. Olen kylässä kiltti, hymyilevä sekä hieman pidättyvä, kotona en kuulemma muistuta enää muiden kuvailemia piirteitä? Äiti ja isi ei tunne mua kyllä yhtään... Äiti on sanonut, että olen perinnyt häneltä pitkän pinnan ja isältä nollasta sataan meiningin. Jaksan näpertää kaikkia mahdollisia pikku juttuja, mutta kun menee hermot, niin se menee sitten kyllä heti ja kaikki ...lue äiti saavat osansa siitä! Tällä hetkellä olen melkoisesti kiinni äidissä, neuvolan täti sanoi, että kuuluu tähän yhdenvuoden ikään, mitä sekin luulee tietävänsä - mä olen äina äidissä kiinni! Iskä kelpaa kyllä joskus, mutta on se melkoista pakkopullaa, sen parta pistelee aina niin hirveesti kun se yrittää pussailla mut hengiltä - ihmekkö sitten etten tykkää? Täytyy myöntää että on se isikin silti aika pop kun olen oppinut huutamaan "äiiiskkkäää" joka tarkoittaa tietysti iskää. Sitä huutelen kurkkuni kipeäksi pihalla, autossa, kylässä, suihkussa.. oikeastaan nykyisin jokapuolella, on se niin kivaa!

 Entäs sitten taitoni, no niitähän on jo pitkä lista! Osaan näyttää kieltä. Kertoa mitä isin peppu sanoo (pärinää), vilkuttaa ja morottaa. Näyttää missä on oma kieli, korvat, nenä, sormet ja varpaat. Vapun kunniaksi oppisin kiipeämään sohvapöydälle sekä sohvalle. Uusin taitoni on hyppääminen, menen kyykkyyn ja pooonnistan itseni pystyyn naureskellen "yppäh". Lempi eläimeni tunnistan: kissan, linnun, tiikerin sekä koiran, mopo kuuluu mielestäni tähän kastiin ja se sanoo pruuum. Sanokaa se sitten niin kovin, että kuola lentää jos suinkin mahdollista, sillä se kuuluu asiaan. Osaan myös melko hyvin syödä jo itse. Vesi on sitten semmoinen juttu, että sitä on saatava aina jos edes vilaukselta sitä jossain näen tai kuulen siitä puhuttavan. Löysin meidän vessan kaapista kauniin lilan pullon, jossa oli varmasti vettä! Juoksin se kädessä äidille ja huusin "vettä vettä vettä" x100, äiti tuli ja otti pullon pois sanoen ettei kasvovesi ole juotavaksi. Mitä se sillä tarkoitti, vettä sekin on! Olin hyvin loukkaantunut.

Nukun nykyisin huonosti yöni, herään aina siihen kun olen yksin omassa sängyssä. Alan huutamaan hysteerisesti että äiti tai isi nostaa minut niiden sänkyyn, on siellä vaan niin paljon mukavampaa! Heti jos ne koittavat sentinkin minua nostaa, havahdun hereille ja alan jälleen huutamaan. Välillä äidin minua nostaessa, kuulen miten sen hampaat pitävät jotakin ihme narskuntaa ja sen silmät hehkuu mutta en ole huolissani, luulen sen johtuvan pelkästään rakkaudesta minua kohtaan. Nyt minun on kuitenkin mentävä nukkumaan hetkeksi, vain hetkeksi että aikuiset luulee saavansa omaa aikaa. Voisin kirjoitella useamminkin teille, tuo äiti kun väittää olevansa niin kiireinen ja väsynyt ettei saa taas mitään aikaiseksi. Hyvää yötä kaikille xoxox P.s. kakkasin eilen keittiön lattialle hihi!

Vain viikkoja jäljessä

Meidän pääsiäsiviikonloppu vietettiin ensimmäistä kertaa tänävuonna, minun puoleni suvun mökillä. Vieläkö tarvitsee kertoa miten mahtavat ilmat oli? Oli niin mahtavaa että olisi sinne voinut jäädä seuraavaksikin viikoksi. Kummempaa ei meidä pääsiäis pyhinä tapahtunutkaan, nautimme toistemme seurasta sekä söimme hyvin ja saunottiin. Kuvia räpsisin mm.mammani tekemästä ihanasta limejuustokakusta. Oli kyllä niin ihanaa, että vieläkin tätä muistellessa nousee rintaan lämpö ja hymy huulille. Perhe on paras <3

meidän vappu

Anteeksi TAAS ja kiitos TAAS jos vielä olette tekstiä jaksaneet odottaa. Nyt aijon istua tässä niin pitkään, että saan tämän julkaistuksi. Eihän kansiossa ole kuin vasta 4 odottavaa postausta.. Toisissa kuvat valmiina ja toisissa osa tekstiä, pääsiäis postaus muunmuassa joka mitä ilmeisemmin tulee hyvin myöhässä. 

Säästyisi tätä menoa helposti ensivuoden pääsiäiseen... 

Ensinnäkin minulla on töissä mennyt hienosti ja olen nauttinut sielä olemisesta. Kaiken kukkuraksi en tunne edes syyllisyyttä, enkä mieti Milaa joka hetki. Milalla on mennyt puolestaan hienosti hoidossa, vain kerran hän on minuutin itkenyt perääni, syönyt hyvin ja mennyt aina mutisematta päiväunille. Voiko enempää toivoa!? Molempia myös tuntuu helpottavan tämä pieni paussi päivässä toisistamme, heti kotiin kun päästään neiti on yhtä hymyä, pienimmätkin temput naurattavat eikä koetella rajoja puoliakaan siitä mitä enne oli. Olen erittäin onnellinen tällä hetkellä. Tällä tavalla se normaali arki kuuluukin olla, tästä minä pidän. Täytyy myöntää, onhan tässäkin se oma pikku MUTTA. Meinaan ajankulua, joka kiihtyy päivä päivältä. Herätään kuudelta, kiiruhdan viemään Milan hoitoo, menen töihin, tulen töistä, haen Milan kotiin, syödään ja leikitään, Mila menee nukkumaan ja pienen hetken jälkeen minä myös. Tadaa taas on aamu ja kaikki alkaa uudestaan! Mihinkään ylimääräiseen ei ole aikaa, pelkästään arkiaskareiden vuoksi tuntuu tunnit loppuvan kesken. Eiköhän tämä tästä rupea kuitenkin rullaamaan. Viime viikolla minulla alkoi keskiviikkona flunssa, joka kesti tämänviikon tiistaihin asti. Mila sairastui myös perjantaihin mennessä, eli meidän vappu vietettiin kotosalla sairasten ja huonoa säätä pidellen paitsi torstai illalla saimme itsemme kuitenkin raahattua vanhemmilleni grillaamaan. Milan lempi/kauhu asia vappuna oli hänen saama vappupallo. Sitä kurkittiin ja huudeltiin äidin jalkojen takaa parin päivän ajan kunnes lähelle uskallettiin mennä yksin. Tässä meidän sekametelisoppa kuulumiset, seuraavaksi tiedossa tosiaan pääsisäisteksti jota seuraa milan oma kertomus!